Azraelin ”Valkoinen temppeli” -ulkoasu DC Comicsissa edustaa valkoista, punaista ja kultaista ristiretkeläistyylistä haarniskaa – tunnetuimpana muotonaan muinaista Surujen pukua –, jota Pyhän Dumasin ritarikunnan ja Puhtauden ritarikunnan mestarit käyttävät. McFarlane Toys virallisti tämän nimityksen DC Multiverse -toimintahahmosarjalleen, ja tämä ikoninen tyyli yhdistää 12. vuosisadan temppeliherrain perinnön moderniin Gothamin antihankailuun sarjakuvissa, videopeleissä ja fyysisissä keräilyesineissä.
La Scena
Tämä ulkoasu vangitsee keskeisiä hetkiä Azraelin pitkästä historiasta, alkaen Jean-Paul Valleyn debyytistä sarjakuvassa Batman: Sword of Azrael (1992). Pyhän Dumasin ritarikunnan muinaisen ”järjestelmän” aivopesemä Jean-Paul toimii tappavana iskujoukon jäsenenä seremoniallisessa valkoisessa tunikassa ja kultakoristeisessa kypärässä. Hänen ristiretkensä saavuttaa käännekohdan vuoden 1999 numerossa Azrael #50, jossa hän karistaa Pyhän Dumasin mielenhallinnan ylleen sankarillisen valko-punaisen panssaripuvun liehuvine huppuineen.
Valkoisen temppelin ilme saa toisen ikonisen ulottuvuuden Michael Lanen kautta vuoden 2009 teoksessa Azrael: Death's Dark Knight. Puhtauden ritarikunnan valitsema Lane suuntaa Gothamin katoille yllään valko-punainen Surujen puku, kantaen mukanaan Synnin miekkaa ja Pelastuksen miekkaa, kuten Batman: Arkham -videopelisarjassa nähdään. DC Black Labelin Batman: Curse of the White Knight -sarjakuvassa Jean-Paul Valley esitetään uudelleen keskiaikaisessa valko-punaisessa tunika-haarniskassa, ennen kuin hän päivittää sen väkivaltaiseen, korkean teknologian valkoiseen temppelihaarniskaan haastaakseen Bruce Waynen.
Significato
Valkoisen temppelin estetiikka edustaa Azraelin hahmon taustalla olevaa syvää historiallista mytologiaa. Surujen puku juontaa juurensa vuoteen 1190 ja ristiretkien aikaan, ja se yhdistää Gothamin katutason kostajat muinaiseen yhteenottoon, johon osallistuivat Pyhän Dumasin ritarikunta, temppeliherrat ja jumalalliset esineet, kuten kadonnut Uusien jumalten äitilaatikko. Haarniska on voimakas reliikki, joka antaa käyttäjälleen ylihintaiset fyysiset kyvyt, kuten supervoimat, kestävyyden ja ketteryyden, mutta kantaa mukanaan vaarallista kirousta: se turmelee väistämättä jokaisen sellaisen sotilaan mielen, jonka sielu ei ole täysin puhdas.
Kerronnallisesti siirtyminen valkoiseen ja punaiseen temppelihaarniskaan merkitsee ratkaisevaa käännekohtaa molemmille Azraelin viitan haltijoille. Jean-Paul Valleylle valkoisen temppelihaarniskan pitäminen symboloi kamppailua lunastuksen ja kultin aivopesusta irtautumisen puolesta. Michael Lanelle se merkitsee hänen juhlallista velvollisuuttaan Gothamin kostavana enkelinä. McFarlane Toysin virallisesti nimittämä ”Valkoinen temppeli” -ulkoasu yhdistää klassiset sarjakuvakaaret, kuten Knightfallin, moderneihin uudelleentulkintoihin.
Design
Visuaalisesti valkoisen, punaisen ja kullan rohkeasta väripaletista tunnistettava valkoisen temppelin haarniska yhdistää keskiaikaisen ristiretkeläisen elementit moderniin taisteluvarustukseen. Vuonna 1190 kaatuneiden ritarien sulatetuista teristä ja rintahaarniskoista taottu alkuperäinen Surujen puku sisältää raskaat rengaspanssariset alusasut, valkoisen tunikan punaisine risteineen (jotka edustavat Puhtauden ritarikuntaa ja Pyhää Dumasia) sekä kultaiset reunukset haarniskalevyissä.
Keskeiset esteettiset piirteet vaihtelevat eri inkarnaatioiden välillä, mutta niillä on yhteisiä ydinaiheita. Jean-Paul Valleyn alkuperäisessä vuoden 1992 suunnittelussa oli seremoniallinen kokopäänkypärä kultayksityiskohdilla, punainen viitta, fleur-de-lis-koristeet ja liekehtivä miekka. Hänen vuoden 1999 päivityksensä esitteli vapaasti liehuvan hupullisen naamion osioidun vartalopanssarin päällä. Michael Lanen muunnelma korostaa perinteistä temppeliherran tunikaa rengaspanssarin päällä, yhdistettynä kahteen tupessa olevaan aseeseen – Synnin miekkaan ja Pelastuksen miekkaan. Sean Murphyn Curse of the White Knight -suunnittelu hioo nämä elementit teräväksi, keskiajan ja Lepakkomiehen puvun yhdistäväksi siluetiksi.
Per il Collezionista
Dietro le Quinte
