Yön ritari viittaa Frank Millerin ikoniseen vuoden 1986 kuvaukseen ikääntyvästä, 55-vuotiaasta Bruce Waynestä, joka palaa kymmenen vuoden eläkkeeltä pelastaakseen kaoottisen Gotham Cityn. Tämä merkittävä esiintyminen määritteli Batmanin uudelleen taistelun karaisemaksi, pakkomielteiseksi kostajaksi ja muutti sarjakuvamedian pysyvästi kypsäksi kirjalliseksi tarinankerronnaksi.
Kohtaus
Yön ritarin esiintyminen merkitsee 55-vuotiaan Bruce Waynen dramaattista paluuta vuosikymmenen kestäneen eläkkeen jälkeen. Toisen Robinina tunnetun Jason Toddin traagisen kuoleman jälkeen Bruce ripusti viittansa roikkumaan ja lukitsi Batcaven. Kymmenen vuotta myöhemmin Gotham City on ajautunut kaaokseen, jota terrorisoi hyperväkivaltainen nuorisojengi nimeltä Mutantit. Bruce kohtaa mutanttijengin jäseniä samalla rikollisuuden vaivaamalla kujalla, jossa hänen vanhempansa Thomas ja Martha Wayne murhattiin, eikä hän pysty enää tukahduttamaan sisäisiä demoneitaan. Hän ottaa Batmanin roolin takaisin käydäkseen armotonta sotaa rikollisuutta vastaan. Tämän synkän tarinan aikana iäkäs Yön ritari ottaa yhteen Harvey Dentin kanssa – jonka fyysiset arvet on korjattu, mutta joka on psykologisesti yhä vangittuna Kaksikasvona – ja käy raa'an lähitaistelun mutanttijohtajaa vastaan mutakuopassa. Batman saa tuekseen uuden 13-vuotiaan naispuolisen Robinin, Carrie Kelleyn, ja kohtaa katatonisen arkkivihollisensa Jokerin, joka herää uuteen elämään kuullessaan Batmanin paluusta, mikä huipentuu kohtalokkaaseen taisteluun Rakkaustunnelissa. Lopulta Batmanin on kohdattava entinen liittolaisensa Teräsmies, joka toimii nyt Yhdysvaltain hallituksen salaisena sotilasagenttina.
Merkitys
Vuonna 1986 neliosaisena Prestige Format -minisarjana julkaistu Frank Millerin, Klaus Jansenin ja Lynn Varleyn teos 'Batman: The Dark Knight Returns' mullisti sarjakuvaosan perusteellisesti. Alan Mooren 'Watchmenin' ja Art Spiegelmanin 'Mausin' ohella Millerin mestariteos nosti supersankarisarjakuvat koetusta lasteniiästä tunnustetuksi aikuisten kirjallisuudeksi. Tarina esitteli sarjakuvien synkän, rouhean ja psykologisesti monimutkaisen nykyajan, joka hallitsi 1980-luvun loppua ja 1990-lukuu. Millerin kuvaus Batmanista pakkomielteisenä, taistelujen väsyttämänä hahmona, joka kompensoi liiallisesti menneisyyden syyllisyyttä, muutti mytologian pysyvästi kaikissa medioissa. Tästä ikonisesta kuvauksesta tuli ensisijainen tyylillinen perusta tuleville näytelmäelokuvasovituksille, ja se vaikutti suoraan Tim Burtonin vuoden 1989 'Batman'-elokuvaan, Christopher Nolanin 'Yön ritari' -trilogiaan ja Zack Snyderin 'Batman v Superman: Dawn of Justice' -elokuvaan. Lisäksi korkealaatuisen Prestige Format -painotekniikan käyttöönotto muutti valtavirran sarjakuvien tavanomaisia julkaisukäytäntöjä.
Ulkoasu
Yön ritarin ulkoasu on jyrkkä visuaalinen poikkeama perinteisestä supersankariestetiikasta: se esittää 55-vuotiaan Bruce Waynen selvästi rotevämpänä, vahvarakenteisena ja silmin nähden taistelujen kuluttamana. Taiteilija Frank Millerin suunnittelema, Klaus Jansenin tussaama ja Lynn Varleyn värittämä versio esittele paksun harmaan rintapanssarin päälle painetun levennetyn, kokomustan lepakkomerkin, joka korostaa hänen massiivista olemustaan. Puku korostaa ketteryyden sijaan käytännöllistä kestävyyttä, mikä heijastaa ikääntyvää kostajaa, jonka on kestettävä kovaa fyysistä rasitusta. Sen sijaan että tämä Batman luottaisi pelkästään huipputekniseen hiiviskelyyn, hän käyttää raskaita taktisia koneita, joista huomattaisin on massiivinen, panssaroitu tankkimainen Batmobile, joka on suunniteltu jyräämään kaatopaikan esteiden läpi. Millerin visuaalinen tarinankerronta vahvistaa tätä suunnittelua elokuvamaisilla film noir -tekniikoilla, hyödyntäen tiukkoja 16 ruudun ruudutuksia hidastettujen fyysisten iskujen välittämiseen sekä laajoja aukeamia, joissa Batman vartioi Gothamin siluettia synkissä tunnelmissa.
