Graalin ritari on muinainen ensimmäisen ristiretken soturi, joka vietti yli seitsemän vuosisataa vartioiden Pyhää Graalia Auringon temppelissä. Robert Eddisonin näyttelemä hahmo elokuvassa Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (1989) edustaa uskon ja vaatimattomuuden perimmäistä vartijaa, joka arvioi ikuisen elämän lahjan tavoittelijoita.
Kohtaus
Tämä esiintyminen edustaa elokuvan Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (1989) ikonista huipennusta, joka sijoittuu Kuunsirpin kanjonissa sijaitsevan Auringon temppelin sisimpään pyhäkköön. Selviydyttyään kolmesta tappavasta koetuksesta Indiana Jones astuu pyhäkköön ja löytää pyhän huoneen, jota vartioi muinainen ensimmäisen ristiretken ritari. Ritari on selviytynyt yli seitsemän vuosisataa juomalla Pyhästä Graalista. Kun Indy astuu sisään, heikko vartija vetää leveän miekkansa ja yrittää käydä kaksintaisteluun, mutta fyysinen rasitus saa hänet luhistumaan oman aseensa painon alle. Tunnistaessaan Indyn arvoiseksi vieraaksi ritari valmistautuu luovuttamaan miekkansa. Tilanne muuttuu vaaralliseksi, kun Walter Donovan ja tohtori Elsa Schneider saapuvat pyhäkköön. Donovan pakotetaan tunnistamaan aito Graali kymmenien väärien maljojen joukosta, ja hän juo Elsman valitsemasta koristeellisesta kultamaljasta. Tämä saa hänet vanhenemaan silmänräpäyksessä tomuksi, mikä saa ritarin lausumaan kuuluisan kuivan toteamuksensa: 'Hän valitsi... huonosti.' Indy valitsee oikein vaatimattoman puusepän maljan, pelastaa kuolevan isänsä ja pakenee temppelin romahtaessa, kun Elsa yrittää viedä Graalin Suuren sinetin ohi.
Merkitys
Kohtaaminen Graalin ritarin kanssa toimii elokuvan Indiana Jones ja viimeinen ristiretki moraalisena ja henkisenä huipennuksena, jossa mitataan hengellistä puhtautta ja vaatimattomuutta suhteessa materiaaliseen ahneuteen. Toisin kuin aiemmat poliittisen vallan tavoittelussa etsityt artefaktit, Pyhä Graali vaatii uskoa ja epäitsekkyyttä. Läpäisemällä testit ja hylkäämällä Donovanin turhamaisuuden Indy todistaa kasvustaan sekä arkeologina että pokana käyttäessään aidon Graalin vettä parantamaan kuolettavasti haavoittuneen isänsä, Henry Jones vanhemman. Tarinassa ritarin läsnäolo saattaa päätökseensä vuosisatoja vanhan ristiretkitehtävän, jonka paavi Urbanus II aloitti vuonna 1095. Noin vuonna 1238 kolmesta veljeksestä urhoollisimmaksi valittu ritari varmisti lakkaamattomalla valvonnallaan, että reliikki pysyi suojassa kelvottomilta käsiltä. Hänen tehtävänsä päättyy temppelin romahdukseen, joka sulkee Graalin pysyvästi ihmisten ulottumattomiin, samalla kun hän vilkuttaa viimeiset hyvästit Indylle ja hänen isälleen.
Suunnittelu
Graalin ritarin ulkoasu heijastaa vuosisatojen yksinäistä eristyneisyyttä yhdistettynä aitoon 1100-luvun ristiretkeilijän varustukseen. Hänellä on yllään perinteinen ensimmäisen ristiretken haarniska, johon kuuluu rengaspanssarihuppu, ristiretkeilijän tunnuksilla varustettu kangastuuni, kulunut kangasviitta sekä nahkavyöt, jotka kannattelevat tuppea ja leveää miekkaa. Vuosisatojen eristyneisyys ja henkinen uupumus ovat jättäneet raskaat jäljet hänen fyysiseen kehoonsa: hänen ihonsa on läpikuultavaa ja paperinohutta, kireällä luisten käsien ja kasvonpiirteiden päällä. Hänellä on tuuheat valkoiset kulmakarvat, ulkoneva nenä ja syviä ryppyjä kasvoillaan. Tämä ilmentää soturia, jonka keho vanheni fyysisesti vuoden joka kerta, kun hänen henkensä horjui. Hänen raskas leveämiekkansa muodostaa jyrkän kontrastin hänen heikolle ja hauraalle olemukselleen, mikä vahvistaa visuaalisesti sen, että hänen jumalallinen velvollisuutensa ja tahdonvoimansa ovat ainoat voimat, jotka pitävät hänet pystyssä yli seitsemänsadan vuoden jälkeen.
